Viimeinen joulupyhä tarkoittaa myös suomalaisessa jouluperinteessä myös lepohetken päättymistä ja arkeen palaamista. Jouluviikolla mieleni oli vielä levoton. Stressasin jopa Hesarissa ollutta asiantuntijan tekstiä siitä, kuinka onnistuneeseen lomaan kuuluu neljä vaihetta (jotka menivät jotakuinkin siten, että ensin irrottauduttiin ja pysähdyttiin, sitten rentouduttiin... ja lopun huipennuksena oli mahdollista saavuttaa luova uudelleenorientoituminen ja elämänhallinta, jonka kokemiseen ei siis tavallinen viikonloppu riitä). Olin varma, etten ehdi saavuttaa mitään vaihetta, kun mieli ei kyennyt asettumaan edes viideksi minuutiksi paikoilleen. Neulottuani yhden rivin piti jo tarkistaa kännykästä viestejä tai ainakin nettilehti. Yöpöydän romaaninkin etsin käsiini ja sitä onnistuin lukemaan yhden luvun.
Hajanaista.
Onneksi jossakin vaiheessa helpotti ja onnistuin pysähtymään ja kuuntelemaan itseäni. Ja olemaan rehellinen. Tein muun muassa päätöksen, että vaikka kuinka haluaisin lukea loppuun Viktor Hugon "Kurjat", se saa nyt siirtyä kirjahyllyyn odottamaan tulevia aikoja, sillä juuri nyt sen kurjuus ja melankolisuus ovat minulle auttamattomasti liikaa, enkä pysty uppoutumaan tarinaan. Tekee joskus tiukkaa jättää kesken jo-aloitettu-ja-arvotettu-projekti. Se kuitenkin kannattaa, sillä elämä ei ole suorittamista varten.
Käsityösaralla voitti tuubi-kaulaliina. Sen kiitollisempaa neuletta ei ole olemassakaan: Tarvitset vain 5 puikot (pyöröpuikot ovat ergonomisimmat) ja 300g lankaa. Luo 34 silmukkaa ja neulo aina-oikein 175cm. Sitten vaan ompelet käsin kaulaliinan päät yhteen ja tuubihuivi on valmis.
Tuhat langankiertoa auttoi. Mieli rauhoittui ja uusille ajatuksille syntyi tila olla olemassa. Lomaan kuului myös ruuanlaittoa, rakkaiden ihmisten tapaamista, luontoretkeilyä ja tulevan vuoden reflektointia. Mutta niistä sitten myöhemmin. Nyt menen nauttimaan tästä päivästä.
Olisi kiva kuulla sinun oivalluksistasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti