Juuri nyt.

Juuri nyt on niin monenlaista.

Arkista.

Sateista.

Olen siivonnut huoneita ja kaappeja. Mulla oli kunnianhimoinen tavoite käydä heinäkuun aikana läpi jokainen huone ja laatikko ja kaappi. Säälimättömällä periaatteella "turhat pois". Monta pussillista onkin lähtenyt kiertoon jos-sittenkin-joskus-vielä-tykkään-käyttää-tätä-vaatteita. Uusintaan meni myös vierashuoneen peitot ja tyynyt. Sohvatyynyt saivat uudet päälliset ja kirjat laitettiin siististi joko hyllyyn tai sitten varastolaatikkoon. Ja sitten väsähdin. En vaan enää jaksa allergisia aivastuksia penkoessani kesken trooppista sadekautta vaate- ja paperipinoja, joissa varmasti majailee yksi sun toinenkin pölyhiukkanen. Ja sitten iski stressi: lennämme Suomeen kuuden yön päästä. Se on kerrassaan liian vähän. 

Piti siis alkaa priorisoimaan.

Leppoisa heinäkuu muuttui kertaheitolla systemaattiseksi.

Syksyn tavoitelistalle siirtyi keittiön ja työhuoneen siivous (Mä oon aika hyvä tee-se-sitten-joskus-listoissa). Nyt keskitytään keskeneräisten asioiden loppuuntekemiseen, työtehtävien tuplasekkaamiseen (niin ettei lomalla stressaa) ja-ja-ja ...uuden kiinakaapin ihailemiseen. HAHA. Se onkin niin meitä: Veivata kuukaudesta toiseen, ostaako vai eikö ostaa. Ja jos ostaa, niin millaisen. Ja en edes kehtaa kertoa teille kuinka monta kertaa tänä vuonna (ja koska viimeksi) tein järkipäätöksen, että tänä vuonna meidän ei kannata ostaa yhtään uutta huonekalua. Ja sitten me vaan mentiin viime viikonloppuna ja ostettiin pieni piironki, jossa täyttyy etukäteen listatuista määritelmistä vain se, että kaappitila on plussaa ja tarpeellista. Mutta siitä me molemmat tykättiin. Ja se on tärkeintä. Nyt se on meidän olohuoneessa ja tila yrittää muovautua sen kanssa... tarvittais siis uusi taulu... mutta nyt lopetan ja menen katsomaan Downton Abbeyn kolmatta dvd:tä - olen pitkästä aikaan löytänyt sarjan, jota seuraan.

Mutta sitä ennen: Ihanaa kesäistä viikonloppua!