torstai 23. tammikuuta 2014

Järki ja tunteet.





Kuvat inspiroivasta ravintolasta, jossa kävimme yksi ilta illallisella. SIMPLE.  Natural kitchen. -klik - Ja täytyy myöntää, että parempaa sanaa kuvaamaan filosofiaansa sisustuksessa ja ruuanlaitossa he eivät olisi voineet valita. Meidän seurueemme oli otettu mutkattomasta tunteesta. Lisäksi arvostimme orgaanisuutta ja perusruoka-aineiden esilletuloa annoksissa. Ja minä inspiroiduin pitkästä aikaa omien yrttien istuttamisesta.... 

Mutta ravintoloita enemmän olen pohdiskellut viime päivinä pääasiallisesti jotakin ihan muuta. Oikeastaan sisäisesti nauroin itselleni kun tajusin eilen, että tälle vuodelle asettamaani tavoitelausetta testataan tällä hetkellä rankasti. Muistako vielä? Olin asettanut tämän vuoden tavoitelauseeksi (klik) keskittyä mietiskelemään ennenkaikkea asioita, jotka saavat aikaan kiitollisuutta, jotka ovat positiivisia, jotka ovat oikein, kunnioitettavia ja hyvältä kuulostavia... 

...ja tässä minä elän normaalia työarkeani tuhat-ja-yksi-rautaa-tulessa, asun keskellä kaupunkia joka on poliittisesti jakautunut kahtia (ja poikkeuslakikin jo julistettiin rauhoittamaan tilannetta), ja vieläpä yritän saada itseni pakkaamaan ja muuttamaan mantereelta toiselle. Siis Suomeen kahdeksan vuoden jälkeen.

Se kirjo mitä erilaisempia pohdintoja, joita aivoni työstävät päivittäin, on valtava. Saati sitten niihin ajatuksiin liittyvät tunteet. Tunteita ei vaan useinkaan pysähdy tietoisesti pohtimaan, vaikka juuri ne ohjaavat käytöstämme ja valintojamme erittäin paljon. 

No, minä pysähdyin hetkeksi ja huomasin, että olen tällä viikolla tuntenut iloa, tyytyväisyyttä, turhautumista, ärsyyntymistä, yksinäisyyttä, surua, kateutta, hämmennystä, epävarmuutta, päättäväisyyttä, katumusta, hilpeyttä... ja onneksi myös toivoa. HUH. Melkoinen kirjo, vai mitä? Ja varsinkin olin yllättynyt kaikista negatiivisista tunteista. Ja siitä, että vaikka huomasin järjelläni ajattelevan jollakin tavalla tietystä tilanteesta, niin se järjen selitys ei automaattisesti siirtynyt tunnemaailmaani. Loogiset päätelmäni eivät samantien platonisoineet tunnemaailmaani.

Tänään ajattelin, että mielen hillintä on hyve ja sitä pitäisi osata arvostaa ja tavoitella. Mutta samaan aikaan viisas on se ihminen, joka osaa tunnistaa omat tunteensa ja käyttää niitä voimavarana elämässään - ei kompastuskivenä tai hallitsamattomana uhkana. Tunteet eivät ole negatiivinen asia, niiden kieltäminen on pelottavaa.

Mitä mieltä olet?




2 kommenttia:

  1. For me, the "problem" is often that my feelings aren't based on what is true. My perceptions and own insecurities greatly influence my feelings. So, I need to ask myself: what is true, what do I choose to believe, and what do I choose to do.

    VastaaPoista