tiistai 22. huhtikuuta 2014

Matkalukemisina pokkareita.

Kyllä se on todettava ääneen, että mikään ei voita matkalukemisena pokkaria. Se on kevyt kantaa. Se ei ole arvokas eikä sitä sen tähden tarvitse liioitellusti varoa (se ei siis tule koristamaan mitään arvokirjahyllyä paraatipaikalla.) Pokkarit on myöskin tehty nimenomaan viihdytystarkoituksessa. Siitä kielii kaikki: tarinan etenemisen tempo, lukujen jaksotus jne. Juoni saattaa nostaa esiin ajankohtaisia tai kipeitäkin elämänasioita, mutta ei liikaa. Sopivan kevyesti. 

Olen siis vakaasti päättänyt (hymyvarauksin), että tästä eteenpäin en yritäkään kuljettaa matkoillani mietintää vaativia työhön liittyviä kirjoja, painavia klassisia romaaneja tai muuta sivistävää. Kuten viime reissulla tuli havaittua, parhaiten illalla ajatuksen katkaisi Anne Holtin dekkari 'Presidentin salaisuus'. Ja lentokoneessa viihdytti ihan hihityksiin saakka Jonas Jonassonin 'Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi.'

Mutta kertokaapas se, miksi pokkareita ei tunnu niin mielekkäältä  kirjata "Kaikki lukemani kirjat" kirjalistalle? Eikä niistä oikein keskustella? Onko se niin, että viihteen tarkoitus on viihdyttää siinä hetkessä (olipa sitten kysymys kirjasta, musiikista tai tv-sarjasta) ja sitten on erikseen vakavammin otettava taide, jonka oletetaan herättävän vahvoja tunne-elämyksiä ja sitä on sitten arvokasta arvioida?

2 kommenttia:

  1. Mä kyllä luen pokkaritkin listalle.. ja nykyään painetaan pokkarimuotoon paljon klassikoitakin yms. Mutta matkalla lempi kirjaformaatti on se uusi "raamattupaperille" painettu minipokkari jolla on kokoa ja painoa vähemmän kuin hengellisellä laulukirjalla mutta fontti on silti iso ja riviväli lukemisen helppoutta tukeva, mahtava keksintö! Tarjonta vaan on vielä aika vähäistä, harmi kyllä..

    VastaaPoista
  2. Pokkareita vielä kätevämpiä on Miki-kirjat (sellaiset virsikirjan kokoiset ja samanlaiselle paperille painetut). Ne menee vaikka takin taskuun. Mutta oon samoilla linjoilla, että tarpeeksi kevyttä (sekä kirjan sisällön että painon suhteen) työmatkoille.

    Mun mielestä pääasia on, että lukee. :) Jos klassikot ei nappaa, niin paljon voi saada irti myös muista kirjoista. Miten niin hauska asia kuin lukeminen on tehty niin vakavaksi sekin?

    -terhi

    VastaaPoista