Viikonloppu kuvina ja sanoina.

Aamulla oli aivan tyyntä. 

Jostakin kaukaa, 

usvan takaa 

kaikui laulujoutsenten huuto. 

Ehkä nekin olivat lähtöpuuhissa?

Niin monet olivat jo lähteneet,

jopa kesän vakioystäväni hirvilintu.

Aamuauringon alettua lämmittää ilmaa halkoi 

palokärjen kimakka ääni ja rummutus.

Siinä me olimme kahden, minä 

seistä töllöttelin hiekkatiellä kun palokärki hakkasi

 koivun runkoa. 

Kohta se kyllästyi ja jatkoi matkaa.

Mutta seuraavana aamuna kohtasimme jälleen. 

Kirkas syystaivas. 

Mättäillä poimimista odottamassa 

puolukat ja sienet. 

Puista koivut olivat jo päättäneet luopua kesän vihreydestä

ja vaihtaa itselleen

keltaisen väriasun.