Taisin nukahtaa kesken pakkauspuuhien. Toisinaan unelle on vaan hyvä antaa periksi. Illemmalla kun heräsin, olin hyvällä mielellä ja päätin kokata: mikään ei voita risoton hämmentämistä. Tällä kertaa se oli sienirisotto, sillä sain sunnuntaina lahjaksi suppilovahveroita ja lisäsin niiden joukkoon loput torilta ostamani keltavahverot. Mielettömän hyvää - kruunasi tämän päivän ja sen myötä alkaneen viikon! Ehkä seuraavalla kerralla ehtisin olemaan Suomessa alkusyksyn ja nauttimaan sienimetsässä kävelemisestä?
Lähtöön on viisi yötä. Nämä on niitä päiviä, kun luovutan ja tunnustan ääneen, etten sittenkään ehtinyt kaikkea mitä halusin ja luulin vielä ehtiväni... Jotenkin viimeiset viikot ovat olleet sellaisia, että aikataulut ovat eläneet päivittäin. Sitten vaan yritän sniikkailla pieniä helmi-hetkiä keskellä tämä hullunmyllyä... Niinkuin tänäänkin: olimme Hesassa viisumireissulla ja tajusimme, että päivä oli mielettömän kaunis. Päätimme hetken mielijohteesta ajaa Aulangon lintulammelle ja nauttia siellä pienen eväshetken. Oletko huomannut, kuinka luonto on niin erilainen nyt kuin keväällä? Keväällä ja alkukesästä luonto on täynnä uuden elämän alkua, viserrystä ja puuhastelua. Nyt lehdet ovat tumman vihreät ja joidenkin puiden yksittäiset lehdet ovat jo vaihtuneet ruska-asuun. Osa linnuista on jo lähtenyt kohti etelää ja kokonaisuudessaan minulle tuli metsästä tyyni ja seesteinen tunne. Olisin voinut jäädä sinne vaikka kuinka pitkäksi aikaa istuskelemaan. Kaihoisasti katselin naista aamupäivän uintiretkellään keskellä Aulankojärven selkää ja mietin, millaisessa maisemassa minä kohta vietän arkeani...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti