Tässä teille kuva-todiste siitä, kuinka me vaan aikuistutaan ja keski-ikäistytään!
Tämä kuva on otettu yhdestä juhlasta pari viikkoa sitten. Aivan pakko laittaa tähän, koska koko juttu naurattaa monestakin syystä, kuten:
1)Katselin yhtä kuvaa Jossusta ja musta noin kymmenen vuotta sitten Banquetista.
Jossu oli laittanut sen blogiinsa. Huh, kuinka näytin nuorelta! (linkki jos haluatte nauraa...)
2) Meillä oli tässä jokin aika sitten kylässä vieras, joka oli katsellut meidän kirjahyllyssä olevaa kihlajaiskuvaa eikä ollut mitenkään tunnistanut miestäni Henryä... lopulta hän kuitenkin tunnisti mut. - - -Kait me sitten ollaan 10 vuodessa muututtu sittenkin?
3) Kyseinen kuvapäivä oli hauska siinäkin mielessä, että monien ihmisten mielestä oli ihmeellistä, että H:lla oli puku... ja erityisesi nuoret olivat todella otettuja siitä, että vaikka hänellä oli puku päällä, niin hiustyyli säilyi silti samana... ehkä tämä tarina tosin kertoo enemmän tästä kulttuurista missä elämämme, kuin meistä? (Lue: joinakin hetkinä oikeasti kaipaan länteen...)
Niin, meitä useimmitenkin luullaan lähemmäs kakskymppisiksi. En tiedä miksi meitä luultiin kymmenen vuotta sitten - 10-vuotiaiksi? Miksi sitten tällaiset ajatukset tulevat pintaan juuri nyt? Ehkä sitä peilaa kaikenlaista, kun tajuaa, että olimme tasan yhdeksän (9) vuotta sitten täällä ensimmäisen kerran neljän kuukauden työharjoittelujaksolla... ja sitten meille tulee nyt vuodenvaihteessa 10-vuotishääpäivä. Onhan ne sentäs aikamoisia lukuja näin nuorille, eikö vain? Eikös tämä ole selkeää aikuistumista (ja keski-ikäistymistä)?
Ihana kuva teistä! Olen viime aikoina katsellut FB-kuvia nuoruuden kavereista, jotka ovat jo kovin aikuisen näköisiä. En siis ole nähnyt heitä livenä vuosiin tai hyvin harvakseltaan. Silmänympärysrypyt ja veltostuvat leukalinjat paljastavat meidät... Emme ole enää ihan nuoria. Silti tämä on todella kiva ikä, vaikka ruuhkavuosia eletäänkin.
VastaaPoistaHihihi ;)
VastaaPoista