Tänään luin koskettavan artikkelin täältä. Becky Zerbe suosittelee aviopareille yhteistä päiväkirjaa kommunikoinnin rikastuttamiseksi ja helpottamiseksi. Hän kertoo omasta kokemuksestaan, kuinka vastarakastuneita he miehensä kanssa lähettelivät toisilleen pieniä kirjeitä, ja sitten myöhemmin avioliitossaan huomasivat, että esimerkiksi riidoista ei tullut mitään, koska se verbaalisesti lahjakkaampi löysi koko ajan uutta sanottavaa ennenkuin toinen ehti edes miettiä, miten parhaiten löytäisi sanoja kuvaamaan tunteitaan ja ajatuksiaan.
Tämä taitaa olla tuttua monessakin parisuhteessa?
Yhteiseen päiväkirjaan (joka melkein muistuttaa minua lapsuusaikojen kirjevihosta) voi kirjoittaa mitä tahansa: rakkausviestejä, päivän tunteita, riitoja... Becky ehdottaa kuutta perussääntöä yhteiseen päiväkirjaan:
1. Säilytä päiväkirjaa sännönmukaisessa paikassa.
2. Päivää jokainen kirjoitus.
2. Kirjoita kirjeen muodossa ja aloita tervehtimällä nimeltä sitä, kenelle kirjoitat. Allekirjoita myös viestisi.
3. Muista huomioida puolisosi tunteet kirjoittaessasi. Voit pitää esimerkiksi hänen kuvaansa näkyvillä, kun kirjoitat.
4. Lue jokainen saamasi kirje avoimin, rukoilevin mielin.
5. Huomioi puolisoasi siitä ajasta, rakkaudesta ja ajattelusta, mitä hän on laittanut kirjoittamiseen.
Mitäs luulette? Millaisia luovia kommunikointitapoja tiedätte?
Artikkelin lopussa kävi vielä ilmi, kuinka Beckyn mies sairastui alzheimerin tautiin. Minua pysähdyttää joka kerta se, kun kuulen ja näen jonkun sitoutuvan rakkauteen tahdon päätöksellä - ja läheisen sairastuminen on yksi niitä hetkiä, kun omaa sitoutumista koetellaan. Se on yllättävän yleistä, mutta harvemmin puhuttua.
Tietyssä mittakaavassa tämä pätee mielestäni moniin ihmissuhteisiin ja rakkauden osoittamiseen: Rakastanko vain silloin kun saan vastarakkautta? Loppuuko rakkaus jos tänään ei tunnu miltään? Annanko itsestäni vaikken saisikaan takaisin vastaavasti?
Ps. Kiitos kaikille viime bloggaukseen liittyvistä kommenteista FB:ssa... varsinkin ajatellen Suomen masentuneisuustilastoja on hyvä aina välillä pysähtyä miettimään, millaisia odotuksia on itselleen asettanut ja mitä elämässä ja arjessa on hyvää ja kaunista - - ja onko kenties jotain, jonka voisi tehdä toisin... Arkeen mahtuu monenlaisia päiviä ja usein asenne on se, mikä ratkaisee monta pientä tapahtumaketjua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti