Tarkkasilmäinen lukija on jo saattanut huomata, etten ole alkuvuoden jälkeen edennyt klassikkokirja-listallani juuri lainkaan. Syy on hyvin yksikertainen: päätin olla ostamatta romaaneja ennen kesälomaa ja luen siis sitä mitä käsiini osuu. Tai ainakin melkein. Tässä jokin aika sitten aloitin John Irwinin romaanin... ja luin sitä sitkesti monta kymmentä sivua. Irwiniä kehutaan loistavaksi tarinankertojaksi ja hänen teoksiaan on suomennettukin paljon. Minä en vain viihtynyt hänen tarinassaan, joka tulvi seksiä ja painia. Kävin siis pari päivää sisäistä keskustelua itseni kanssa siitä, luenko kirjan loppuun (ja ehkä vielä toisenkin) ollakseni uskottava Irwin-mielipiteissäni, vai suljenko kirjan suosiolla ja jätän mielipideperustelut muille. Päädyin jälkimäiseen.
Turhauttavaa, kuinka paljon vieläkin törmään itsessäni ajatukseen, että mikäli lopettaa kesken jo aloitetun työn/jutun, on jollakin tapaa epäonnistunut. Onneksi en sentään aina. Onhan se ihan hyvä periaate pyrkiä saattamaan loppuun aloittamansa asiat, mutta ei sen mikään tiukkapipoinen onnistunut-epäonnistunut-akseli kuuluisi olla. Keskenjättäminenkin on suoritus, saavutus ja mielenilmaisu. Ensimmäinen erä vasta kertoo, kannattaako jatkaa...
Tällä viikolla pääsin dekkarihyllyn ääreen. Teemana on ollut ruotsalaiset dekkarikirjailijat. Luettu on jo Henning Mankellin Savuna ilmaan ja nyt on menossa Liza Marklundin Paikka auringossa. Dekkareissa on se hyvä puoli, että ne ovat helppolukuisia ja puhtaasti viihdyttäviä. Juuri sopivaa virikettä ajatusten väsyttämälle päälle ;)
Dekkareiden lisäksi tässä on syöty suomalaista perusruokaa aina karjalanpiirakoista nakkikeittoon. En tiedä teistä, mutta minulle ne ovat vaihteeksi ihania makunautintoja!
PS. Onko teillä suunnitelmia kesälomalukemistoon vai menettekö vain fiiliksen mukaan? Vai aiotteko ylipäänsä lukea? Kiinnostavaa olisi tietää, mikä ylipäänsä on lomasuunnitelmien TOP 5?
Mun Top 5:
VastaaPoista1. Sinuhe pitää saada luettua loppuun. Ei enää mahdottoman paljon jäljellä. Ehkä jo tänään...
2. Jotain uudempaa, esim. norjalaisen Knausgårdin uusin kiinnostaisi (aivan uusi kirjailija minulle).
3. Jotain vanhempaa, esim. Hemingwayta voisi kokeilla.
4. Naistenlehtiä tai muuta hömppää.
5. Loput taitaa olla sitten opintoihin liittyvää eli vuorovaikutustaitoja, kognitiivista psykologiaa (+sosiaalipsykaa) ja kielitiedettä.
P.S. Meinasin unohtaa, että lainasin lapsille Harry Potterin - eka kirja luettiin jo, joten siirrymme eteenpäin seuraavaan. :)
Eli Harry Potter oli niin hyvä kokemus, että kannattaa jatkaa sarjaa?
VastaaPoistaToi on hyvä idea - uutta ja vanhaa. Antaa perspektiiviä ja moniulotteisuutta!
Nistenlehdet yms. on lomalla loistavia... mä aloin tässä samalla "tyhjentään" naistenlehtivarastojani ja leikkaan kaiken kiinnostavan (kuvia, tekstejä, vinkkejä) leikekirjaan... katsotaan, mitä ja milloin tästä mun uudesta leikekirjasta muodostuu. Toivottavasti inspiraatiota johonkin.
Mä oon jostain syystä tutustunut tänä keväänä C.S. Lewisiin. Luin ensin Lewisin elämäkerran ja siitä inspiroituneena luen nyt Paholaisen kirjeopistoa, ensin suomeks ja aattelin lukea myös enkuks. Lewis oli niin lahjakas kirjailija, että hänen tekstistään alkuperäisellä kielellä voisi oppia paljon. Mua hämmästyttää se, miten laajasti ja syvällisesti 1900-luvun alun ihminen pystyy näkemään maailmaa sekä Jumalan ja paholaisen työtä ihmisessä. Ja kirjoittamaan aiheesta kirjan, joka on ajoittain jopa humoristinen sekä todella hyvä itsetutkistelun paikka.
VastaaPoistaTuon lisäksi työpaikalla (kirjakaupassa) tulee selailtua paljon kaikkia uutuuskirjoja, nyt viimeisimmäksi Taljan Mikan uusinta.
Hanna, oon samaa mieltä kanssasi C.S.Lewisin viisaudesta ja näkökyvystä. Mä oon itse lukenut häneltä Narnia-sarjan (jonka oon lukenut pariin otteeseen) lisäksi ton Paholaisen kirjeopiston (englanniksi, mutta en ollut niiiiiiiiin otettu - ehkä ennakko-odotukset oli liian kovat) ja 'Mere Christianity' (joka oli mun mielestä aikoinaan LOISTAVA), ja sitten osittain elämänkertaa...oon myös katsonut siitä kertovan leffan.
VastaaPoista