Lukukokemus: Lean In.

Jos joku olisi kysynyt minulta vielä kuukausi sitten, tiedänkö kuka Sheryl Sandberg on, olisin todellakin vastannut, että en. Enkä rehellisesti ole varma, muistanko hänen nimeään enää vuoden kuluttuakaan, ihan vaan huonosta nimimuististani johtuen...

Joillekin toisille Facebookin johtoon kuuluvan naisen nimi on itsestäänselvyys. Samoin se, että 2012 Time-lehti nimesi hänet 100 vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon. Ja ilmiselvästi hänen TEDtalkinsa on aiheuttanut jos jonkinmoista kuhinaa. 

Kuten jo ehkä tiedättekin, minulla on tapana kävellä toisinaan kirjakauppaan ja seurata, mitä kirjoja nostetaan esiin ja mikä näyttää olevan uusin puheenaihe. Sherylin kirja "Lean In. Women, Work, and the Will to Lead." ei todellakaan houkutellut minua nimellään, mutta kun huomasin, kuinka keskeisellä sijalla kirja oli näytehyllyllä, ja että kirjoittaja työskenteli Facebookissa, totesin, että haluan tietää mitä sanottavaa hänellä on. 

Ja kirja olikin mielenkiintoinen puheenvuoro. Sandberg nostaa esiin gender-oletuksia ja kuinka ne vaikuttavat joka päivä arjen työelämässä. Mielestäni hän toi esiin myös mielenkiintoisia tarinoita Googlen ja Facebookin työelämästä ja siitä, kuinka siellä työyhteisöt ovat konkreettisella tavalla pyrkineet kehittämään työyhteisöä avoimemmaksi ja toimivammaksi. Siis muissakin kuin genderiin liittyvissä asioissa. Hyödyllisiä vinkkejä ja mielenkiintoisia näkökulmia avaavia tutkimuksia. 

Yksi mielenkiintoisen pohdinnan aiheen muodostavat tutkimustulokset, joiden mukaan menestyneisiin naisiin suhtaudutaan negatiivisemmin kuin menestyneihin miehiin. Tähän liittyy Heidi/Howard -tutkimus (jossa täysin sama CV sai aikaan Heidi-nimellä negatiivisemman vaikutelman kuin Howard nimellä. Ihan koska sosiaalipsykologisesti stereotypiamme genderistä/kansallisuudesta/iästä ohjaavat meidän asennoitumistamme ihmisiin. Tässä tutkimuksessa CV toteutti mies-stereotypiaa ja loi Howardille plussaa) sekä Stanfordin yliopiston johtajuus ja organisaatiopintojen professorin Deborah Gruenfeldin tutkimustulokset, joiden mukaan:

"Our entrenched cultural ideas associate men with leadership qualities and women with nurturing qualities and put women in a double bind. We believe not only that women are nurturing, but that they should be nurturing above all else. When a women does anything that signals she might not be nice first and foremost, it creates a negative impression and makes us uncomfortable."  

Ja onko tämä tutkimus oikeastaan mikään yllätys: Hoivaaminen sopii naisille. Ja me kaikki odotamme sitä naisilta. Jopa niin paljon, että on niitäkin, jotka taistelevat sen puolesta, että naiset eivät edustaisi mitään muuta kuin hoivaamista: 1970-luvulta lähtien sosiaalipsykologit ovat puhuneet "kuningatarmehiläis-ilmiöstä", johon ilmiönä kuuluu osaltaan se, että yhteisössä kuningatarmehiläisnainen saa palkkiota siitä, että hän pitää yllä vallitsevaa sosiaalista normistoa eikä nosta toisia naisia esiin. 

Minulle henkilökohtaisesti Sherylin näkökulma mentoriin ja mentoroitavaan ja mitä-kaikkea-tähän-suhteeseen-pitäisi-kuulua oli paljon järkeenkäyvämpi kuin moni aiemmin kuulemani/lukemani selitys. Ehkä kirjan suurimpia ahaa-elämyksiä. 

Kirjassa oli myös hyödyllisiä vinkkejä parempaan kommunikointiin ja seuraavaksi aionkin etsiä käsiini Fred Kofmanin kirjan "Conscious Business."

On ihmisiä, jotka ajattelivat (ja sanoivat sen ääneenkin) että Sandbergin ei olisi ikinä pitänyt nostaa esiin genderiin liittyviä puheenaiheita työpaikalla, koska tekemällä niin hän riskeeraisi oman menestyksekkään uransa. On totta, että kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa gender-aiheet eivät ole relevantteja eikä niitä pitäisi aina nostaa esiin... mutta täytyy myöntää, että mikäli keskustelukulttuuri perustuu siihen, että joistakin aiheista ei voi puhua asiallisesti ilman negatiivisen stigman pelkoa, keskustelukulttuurissa on jotakin vikaa. 

Vai mitä mieltä olet?