Mariinsky Ballet.

Kuva täältä.

Elämää on näemmä riittänyt viime päivinä niinkin paljon, etten ole paljoa tietokonetta ennättänyt avaamaan. Kulttuuri on jälleen kaupungissa, sillä 13. Bangkokin kansaiväliset musiikki- ja tanssifestivaalit ovat meneillään. Minäkin pääsin viime viikolla katsomaan Pietarista tullutta Mariinsky-balettiryhmää jopa kaksi kertaa! Mieletöntä! Mariinsky Teatteri on perustettu jo 1700-luvulla ja edustaa klassisen baletin kermaa maailmalla...

Jottei tämä kuulostaisi liian korkealentoiselta, niin tunnustan heti alkuun, etten ole mikään tanssitekniikoiden asiantuntija. En oppinut lapsena balettiliikkeiden nimiä ja hienouksia tanssitunneilla (kertoo jotakin siitä, miksi harrastus jäikin varsin lyhyeen) enkä ole niistä järin kiinnostunut nytkään. Tottakai on mahtavan näköistä, kun mies hyppii mielettömiä loikkia ympyrässä, mutta oikeasti en ole ihan varma missä vaiheessa liikerata muodostuu todella vaativaksi ja mitkä ovat mestaritanssijan tunnuspiirteet... Huoh. Mutta ei se mitään. Balettiin kuuluu myös musiikki. Ja minä astun näytökseen kuin elämysmatkalle: seuraan musiikin ja liikkeen yhdistelmää ja annan tarinan temmata mukaansa. Elän tunteella. Niinpä olinkin todella otettu, kun torstai-illan balettigaalan toinen osio koostui venäläisestä tarinasta Tulilintu (Firebird). Tarunhohtoinen rakkaustarina.(Sävellys: Igor Stravinsky. Tulilintu: Ekaterina Kondaurova, Tsarevich: Konstantin Zverev ja Kaschei the Immortal: Soslan Kulaev.) Voisin katsoa esityksen milloin tahansa uudestaan, niin vaikuttava se oli! Suorastaan dramaattinen! Travinskyä en kenties kuuntelisi kotona levyltä, mutta tähän näytelmään se oli täydellinen.

Sunnuntaina oli vuorossa Don Quixote. Se löytyy listalta TOP 10 Classical Ballets. Oli mielenkiintoista seurata, kuinka klassisen baletin avulla voidaan kuvata espanjalaista kulttuuria, romanikulttuuria ja flamengoa. Itse Don Quixote oli varsinainen anti-sankari, mutta Elena Evseeva ja Filipp Stepin tekivät loistavan työn Kitrinä ja Basilina. Minkusin musiikki oli orkesterin soittamana nautinto, mutta toisin kuin yleensä, jolloin tunnistaisin kuuluisasta sävellyksestä jonkin erityisen teeman, niin tästä kyllä täytyy sanoa että en tunnistanut mitään, enkä ole varma siitä, jäikö nytkään mieleen mitään vahvaa muistikuvaa.    

PS. Loppukevennyksenä voin vielä kertoa, että sunnuntaina matkasimme esitykseen tahdikkaasti autolla. Torstaina ei ollut ihan niin hyvä tuuri: Läksin ystäväni kanssa kotoa liian myöhään ja emme saaneet taksia arki-illan ruuhkassa. Vettä tihkutti. Lopulta saimme taksin vain huomataksemme, että olimme liikkuneet kilometrin puolessa tunnissa. Liikenne ei liikkunut. Tajusimme myöhästyvämme esityksestä. Ei auttanut kuin astua ulos autosta ja etsiä mopotaksi. Ja yksi nuori poika halusi ottaa kyytiinsä meidät molemmat. Hahah. Voitte kuvitella mikä näky oli kaksi ulkomaalaista naista mopotaksin kyydissä Bangkokin keskustassa! Melkein puoli tuntia viihdytimme muuta liikennettä! Onneksi oli mustat housut jalassa ja selvisimme kutakuinkin asiallisen näköisinä näytökseen missaten vain yhden tanssin.