Tajusin tässä, että Suomessa ollessanihan minä voin katsella YLE AREENALTA melkein mitä vain... siis niitäkin ohjelmia, joita ei näytetä ulkomailla. Tosin kun avasin sivuston, tuli vastaan paljouden puute, enkä enää tiennyt, mitä niin halusin katsoa.
Joten tein ensimmäisen valinnan: Puheohjelmat kertovat, mistä Suomi puhuu. Ja löysin 10-osaisen keskusteluohjelman, jossa pohditaan vallan olemusta kaunokirjallisuuden kautta. 10 kirjaa vallasta -sarjaan kuuluu myös blogi... ja kirjoja käydään aika laidasta laitaan: Kärpäsenherrasta Eläinten vallankumoukseen ja Asterixista Katariina Suureen.
Oletko seurannut?
Ohjelmia seuratessani minulle jäi mietintämyssyyn muun muassa kaksi seuraavaa teemaa:
1. Vallankäyttö on Suomessa helposti negatiivisesti johdettu sana. Mistä se johtuu? Muuttuuko asia, kun käytetäänkin sanoja vastuullinen vallankäyttö tai vaikutusvalta?
2. Jaksossa Hirvisaaren Katariina Suuri -kirjasta pohdittiin naista vallassa. Siinä keskustelijat ensinnäkin pohtivat, miksi on uutisotsikko, jos nainen haluaa valtaa ja toimii sen mukaan? Ajatuksena siis se, että jos mies toimisi samalla tavalla, sitä pidettäisiin normaalina eikä se itsessään olisi vielä aihe. Toiseksi he pohtivat sitä, että kun Katariina Suuri nousi Venäjän hallitsijaksi, hän oli poikkeus senaikaisessa maailmanajassa. Naiset eivät hallinneet, paitsi miehen kautta. Ja tässä tullaan mielenkiintoiseen aihepiiriin. Onko todellakin niin, että kautta aikojen naiset ovat pyrkineet hallitsemaan miesten kautta? Tai ehkä sen lisäksi päässeet vallan pallille sijaisina... Ja tästä kaikesta on syntynyt ilmiö ja toimintakulttuuri ja käsite, että naiset ovat vallankäyttäjinä ovelia, juonittelevia, katalia jne. Vai olisikohan tämä suoraviivaisuudessaan liian yksinkertaista? Vai onko nainen vain katalampi olemus näin yleensä? Ja jos tämänkaltainen (saanko sanoa: vääristynyt) toimintakulttuuri on vallalla, miten sen voi purkaa?
Ajatuksia?
-
Ei muutu miksikään sanaa vaihtamalla. Suomalaiset tulivat jostain suotuisilta asuinalueilta tänne syrjäkulmille jouduttuaan kahnauksiin vallan kanssa tai muuten vain päästäkseen jonnekin, missä kukaan ei määrää. Miksi kukaan muuten olisi tällaisille kitukasvuisille syrjäkulmille ängennyt pois suotuisimmilta asuinmailta? Muinaisuudesta tulee siis tuo perisuomalainen hierarkian ja määräilyn vastustus, eikä sitä asennetta ole sittemmin vääräksi todistaneet kovinkaan monet hallitsijat.
VastaaPoistaEi naiset mitään juonittele. Naiset vain ei ehdi keskittymään pelkkään hallitsemiseen, vaan heillä on kuitenkin samalla menossa joku muukin touhu, jollei muuta niin sukankudin. Miehille tulee sitten yllätyksenä naisen asema vallassa, kun he luulivat, että nainen kutoo sukkaa. Sitten se päätyy uutisiin.
Haha, hauskasti sanottu.
PoistaLuen tässä parhaillaan yhtä kirjaa ja sielläkin tuli yllättäen vastaan näitä valta-sanoja:
pakkovalta
palkitseva valta
asemaan liittyvä valta
asiantuntijavalta
henkilökohtainen valta / karismaattinen valta
Valtaa kuin valtaa. Mutta näyttäytyy eri muodoissa. Mikä näistä on suotuisinta ja mikä pelottavaa?
Jos olisi aikaa, tykkäisin analysoida erilaisia tilanteita ja rooleja (roolimalleja) myös näiden valta-sanojen kautta ja arkastella sitä, mikä muuttuu kun sana vaihtuu, huomaavatko ihmiset aina vallan käytön jne.