Joulukuun rientoja.

Kuvat on napattu kuluneen viikon riennoista kännykällä. Laatu ei ehkä ole loistavin, mutta jotakin ne silti näyttävät tunnelmasta.

Ylempi kuva on otettu maanantai-iltana, kun olimme katolisessa kirkossa kuuntelemassa Handelin Messias-oratoriota. Se jos mikä kuuluu Bangkokin kansainvälisen/musiikkipiirien joulutraditioihin, sillä sitä on esitetty Bangkokissa aina 1960-luvulta asti. Oratorio on kolmiosainen ja kertoo Kristus-tarinan aina profeetoista Jeesuksen syntymään, kuoleman ristillä ja jopa kuolleista heräämisen ja iankaikkisen elämänkin. Meillä oli tänä vuonna ystäviä sekä orkesterissa että kuorossa, joten oli kiva olla kuuntelemassa. Oli myös hauska kaivella mielen sopukoista hämäriä mielikuvia ensimmäisestä konserttikokemuksestamme 11 vuotta sitten samaisessa paikassa, silloin kun olimme vielä nuoria ja vallatomia harjoittelijoita ;)

Alempi kuva onkin sitten eilisistä pippaloista. Aikaero ei selitä tätä vaan pikemminkin Thaimaan kuninkaan syntymäpäivän osuminen Suomen Itsenäisyyspäivän aattoon. Eli Suomen suurlähettilään itsenäisyyspäivän vastaanotto oli täällä vasta eilen. Vaikka juhlimmekin viikon myöhässä, ei koreutta juhlista puuttunut. Hyvää ruokaa, kauniita ihmisiä ja kamariorkesteri sekä viulisti Linda Hedlund. Bangkokin suurlähettiläs Sirpa Mäenpää käsitteli puheessaan osuvia teemoja, kuten rauhanturvaamista ja sovintoprosessin tärkeyttä. Tämä liittyi sekä Suomen itsenäistymisen vaiheilla tapahtuneeseen sisällissotaan että täällä Kaakkois-Aasiassa tapahtuneisiin kansojen jakaantumisiin. Sitten hän myös nosti positiivisena teemana eteenpäin katsomisen: Tulevaisuudessa voisimme suomalaisinakin juhlia itsenäisyyspäivänä suomalaisuuden positiivisia puolia ja rikkauksia iloiten, sillä menneiden sotien muistelu ei ole ainut oikea tapa juhlistaa päivää...

Niin, meidän Aasian joulunviettotraditioista kyseltiin. En tiedä. Siis kaikkeahan tässä tapahtuu, mutta jos rehellisesti mietin näitä vuosia täällä, niin eipä tässä paljoa traditioita ole lyöty lukkoon. Vähän uutta, vanhaa ja lainattua. Ehkä sellaista. Siis hyvää ruokaa ja kokkailua kotona, koti täynnä koristeita, joulujuhlia, jouluaiheisia elokuvailtoja, joulumusiikkia... ja sitten erilaisissa tapahtumissa käymistä fiiliksen mukaan. Samalla downsihtaamista ja henkisesti menneen vuoden arviointia ja uuteen valmistautumista. Selkeä käännekohta siis. 

PS. Tänä iltana kokeilin uutta salaattireseptiä kanan seuraksi ja se oli loistava!!! Uusi suosikki. Lupaan jakaa teille reseptin ehtiessäni. Tätä kirjoittaessani mies makaa sohvalla lukien Sherlock Holmesin tarinoita. Taustalla soi Michael Bublen joululevy. Minä puolestani valitsin joulukuun kirjaksi Martti Ahtisaaren elämänkerran. Sen nimi on osuva: Matkalla.