perjantai 29. lokakuuta 2010

Kompuroiden.

Tuntuu, että tämä viikko on ollut yhtä kompuroimistaVäsyttää, tuhat ja sata asiaa jumittaa päässä, aivastuttaa, aikataulut muuttuvat jatkuvasti, ja vaikka mitä. Nyt on kuitenkin jo perjantai. Jippii!!! 

Mun käly (Voi että oli pakko kirjoittaa toi sana ääneen. En yhtään ymmärrä näitä suomalaisia sukulaisuustermejä.. tuokin on sanana aika ruma, vaikka suhdehan on positiivinen) eli miehen sisko tulee vierailemaan meille Kanadasta ;)Ihana piristys tähän arkeen!

Toinen iloinen asia tässä päivässä on se, että meidän tilaamat mappikaapit pitäisi olla tänään valmiit. Palautimme ne siis jo kertaalleen, koska ne tuli liian pieninä. Kuka haluaa mappikaapin, johon ei mahdu mapitNo, juttu menee niin, että ikuisena optimistina mieheni yritti ensin punkea mappeja siihen liian pieneen kaappiin vinoittain ja poikittainkin, kunnes hänkin jo luovutti. (Onneksi.) Sitten palautimme kaapit. Ja olemme tässä odottaneet kolmisen viikkoa. Ei siinä mitään muuta, kuin että olin jo raahannut kaikki mapit kaikista kätköistä esiin olohuoneeseen ja siinä ne ovat sitten olleet sulavassa sotkussa ja tässä tulee todella sellainen olo, että toivoisi, että edes yksi asia elämässä ei olisi jatkuvassa kaaoksessa. Olkoon se sitten vaikka ne mapit. (Tällä tahdilla ensi vuoden tavoite voisi olla vaikka valokuvat kehyksiin ja seinälle. HAHA)

Joten: viikonloppuna on luvassa mappien järjestelyä. Kun saan vähän järjestystä aikaiseksi, lupaan laittaa kuvankin meidän uusista mööpeleistä ;)

2 kommenttia:

  1. Mä tuskailen täällä tilanpuutetta ja kompastelen tavarakasojen yli. Tahdon työhuoneen, kodinhoitohuoneen ja hieman tilavammat makuuhuoneet kaikille. Ei vain taida olla mahdollistaa saada näillä tuloilla ilman, että täytyy muuttaa jonnekin periferiaan. Eli elämä kaaoksessa jatkuu myös täälläpäin maailmaa. :)

    VastaaPoista
  2. Thanks for sharing your frustrations. Just in case you don't know, I too often feel like quitting, like crying, like pulling the little hair I have left out. I try to believe that I might be a good example to someone I work with. I am not so sure if the example is good or not. I try to convince myself that I am making a difference even if it be so small while at the same time trying to appear externally confident so that others don't think I am falling apart.

    VastaaPoista