Meillä sairastellaan. Mies nimittäin heräsi aamulla päänsärkyyn ja kuumeeseen. Kun on yli viikon elänyt ihmistäyteisesti eli tavannut eri ihmisiä aamusta iltaan, korostuu hiljaisuus normaalia enemmän, koska sairastelupäivä sattui samalle päivälle kun viimeinen vieras lähti aikaisin aamulla. (No, ei kait sitä kaksi aikuista muutenkaan niin suurta melua saa aikaiseksi?)
Hyvää tässä kaikessa on se, että olen saanut tehtyä sellaisia pieniä "näpertelyhommia" kuten: kirjoiteltua kortteja ja kudottua tyttöjen sukat loppuun. Kudoin siis tällä kertaa kaksi paria sukkia ja tyytyväisin olin kolmanteen sukkaan... tämä kaikki lähinnä tarkoittaa sitä, että harjoitusta tarvitaan ja heti kun tässä ennätän, aion kutoa uudet sukat ihan vaan siksi, että haluan kehittyä...
Jokin aika sitten bongasin Annikan blogista tämän:
ja olen sitä pohtinut sittemmin. Siinä on tiivistettynä monta viisautta. Jostakin se voi kuulostaa jopa liian kliseiseltä, mutta ei kannata takertua siihen. Siinä on sanoma! Jos ei tykkää elämästään (tai jostakin osa-alueesta siinä, kuten työstä, asunnosta, harrastuksista...), niin parasta on ehkä lopettaa valittaminen ja tehdä asialle jotakin. Täydellistä saippuakupla-elämää ei ehkä voi saavuttaa, eikä kaikkea voi muuttaa hetkessä, mutta jokainen voi vaikuttaa omaan elämäänsä. Ja kuten kirjoitin viimeksi, asenne ratkaisee paljon. Ei huolta, en nyt aio kirjoittaa mitään pitkää vuodatusta tästä aiheesta, enemmänkin olen kiitollinen siitä, että tällä viikolla minulla oli kylässä ystävä ja saatiin puhua mielin määrin ja pohdiskella elämää, erilaisia rooleja naisina jne. Turha ei ole sanonta
"Ystävyys on elämän suola".
Heti kun ehdin, tulen kirjoittamaan tänne ihanan kana-reseptin... nyt täytyy kuitenkin mennä pilkkomaan keittiöön tomaatteja salsaa varten, koska tällä hetkellä salsa ja nachot maistuisivat potlilaalle...
Leppoisaa Sunnuntaita kaikille,
Ruut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti