Torkkupeitto "KESÄ".

Mulla on siis työnalla perinteisellä isoäidin neliömallilla tehdyt torkkupeitot.... vuodenaikasarja, jossa jokainen vuodenaika saa oman nimikkopeitteensä. KESÄ valmistui Suomessa kesälomalla. Itse asiassa tänä kesänä lähinnä viimeistelin sitä, koska suurimmaksi osaksi olin virkannut sitä kaksi vuotta sitten kesällä, koska oltiin silloin koko kesä Suomessa äidin yhden akuutin sairaalajakson takia. Sairaalakäynneillä, puistonpenkillä, kotona sohvalla --ja oikeastaan missä vaan on helppo ottaa virkkuukoukku ja lankakerä esiin ja virkata pieniä neliöitä. Välietappeja syntyy koko ajan eikä tarvitse jännittää kuukausia, että alkaa hahmottaan kokonaisuutta...


KESÄ on sinisävyinen, koska lapsesta asti mulle on kesässä ollut yksi oleellisin elementti vesi. Suomen kesään ja järviin liittyy paljon muistoja ja tunnetta. Saatettiin käydä uimassa monta kertaa päivässä, en edes muista minkä ikäisenä opin uimaan - varhain se oli. Niin ja onhan mustikatkin sinisiä ;) Tämä kesä oli Suomessa yksi täydellisimmistä juuri siksi, että uitiin melkein joka päivä ja syötiin mielinmäärin tuoreita marjoja. 

Myös virkkaukseen liittyy paljon muistoja. (Perfektionisti)mummoni opetti mut virkkaamaan varmaan jo ennen kouluunmenoa. Itse vaan en todellakaan ole pikkutarkka vaan enemmänkin suurpiirteinen, ja ihmetellen ihastelenkin, kuinka mummo ei ikinä niuhottanut epätarkkuudestani, vain sain tehdä mitä huvitti ja millä langoilla tykkäsin. Virkkaaminen nousee siis rentouttavista muistoista, tekemisen olemattomasta pakosta. Virkkaaminen ja käsityöt yleensäkin edustavat jotakin kivaa puuhastelua, jossa tulee esiin oma kädenjälki.