Sisustustunnustuksia.

Tällä viikolla tunnustin itselleni kaksi oleellista sisutukseen liittyvää asiaa itsessäni. Keskustelimme aiheesta myös mieheni kanssa ja meillä oli ratkiriemukkaat naurut etenkin numero kakkosen kohdalla, kun muistelimme, mitä kaikkea olemmekaan testailleet...


(1) Olen ailahtelevainen sisustaja. Tämä puhtaasti tarkoittaa sitä, että minulle saattaa tulla jokin visio päähän ja sitten haluan toteuttaa sen juuri siten. Ja sitten mikään muu ei kelpaa. Ja usein saattaa käydä niin, etten löydä juuri-sitä-oikeaa-mitä-se-nyt-onkaan tai löydän sen ja se on aivan liian kallis. Ja koko juttu seisahtuu. Ja kaikki jää sinnepäin-melkein eli keskeneräiseksi odottamaan parempaa aikaa hamaan tulevaisuuteen. Voi kumpa toivoisinkaan omaavani edes sellaista kestävyyssisustajaa, joka puurtaa viikosta toiseen ja jaksaa koko ajan olla kiinnostunut jopa siitä, minkäsävyiset kirjat mätsäävät uusiin tyynyihin ja verhoihin....


(2) Nämä vuodet Aasiassa olen(mme) hakenut tyyliäni aika vahvasti. Ai mitäkö tämä tarkoittaa? No, kaikessa koomisuudessaan sitä, että kun muutimme vajaa viisi vuotta sitten Thaimaahan, meillä oli tietty kuva maasta ja sen asuinolosuhteista. Ensinnäkin meille oli syntynyt sellainen mielikuva, että omakotitalo sen pitää oleman. Ja sellaiseen sitten muutimmekin. Löysimme tavan mukaan kalustetun asunnon, joka sijaitsi lähellä kielikoulua, oli sopiva hinta-laatu-suhteeltaan ja ihan miellyttävä silmälle... ainoa juttu sisustuksen kannalta oli se, että värisävyiltään se oli enemmänkin sellainen murrettu, viher-ruskeaterrakotta jne. Ja meillä kun Suomessa oli enemmän ollut viileä väripaletti käytössä. No, olimme innokkaita kielen ja kulttuurin opiskelijoita ja siinä vaiheessa muutenkin ajattelimme, että nyt meillä alkaa uudenlainen elämäntapa Aasiassa: hoidamme pihaa ja harrastelemme thailaista sisustustyyliä. 


No, ostimme sinä vuonna kivoja juttuja ja juttuja, joita emme ole käyttäneet paria kuukautta pidempään. Ne eivät vaan kotiutuneet meille. Ja sitten muutimme reilun vuoden kuluttua pohjoisesta Bangkokiin.


Toinen kotimme Bangkokissa oli myös omakotitalo. Sillä asuinalueella ei ollut kalustettuja, joten aikalailla itse kalustimme sen kokonaan. Ja maalasimme seinät mm. laventelinsinisellä jne. sellaiseksi raikkaaksi. siinä vaiheessa vielä ajattelimme, että tulemme harrastamaan puutarhanhoitoa ja haaveilin jopa ihanasta pöytäsetistä pihaan. Ja pah. Bangkokissa oli niin kuuma, ettei todellakaan huvittanut istua pihassa. Illan pimetessä taas itikat olivat riesana. Puutarhanhoitokin kutistui pakolliseksi nurmikonkasteluksi. Totesimme, että tässä vaiheessa ja tässä maassa emme ole puutarhureita. Piste. 

(Kuvat by Österbacka)

Ehdimme asua vuoden siinä asunnossa ja sitten muutimme Bangkokin keskustaan töiden perässä. Katselimme asuntoja kauan. Vertailimme ja pähkäilimme. Kävimme tutustumassa omakotitaloissa, rivitaloissa ja kerrostaloissa. Laidasta laitaan. Sitten löysimme kerrostaloasunnon, joka oli jotakin, mitä emme ihan olleet listanneet, mutta joka valloitti meidät täysin. Ja muutimme tähän pyöreään taloon. Se oli kolmas asunto kolmen vuoden sisällä ja jälleen täysin erityylinen. Lattiat ovat terrakotan väristä laattaa. Seinässä menee ruskea "koristelauta" lamppuineen. Ja melkein mikään seinä ei ole suora. Niinkuin täällä keskustassa asunnot tuppaavat olemaan, tämäkin asunto oli kalustettu. Joten otimme huonekalumme ja osan asunnon kalustoista (loput laitoimme varastoon) ja teimme sekoituksen. Koska olimme Suomesta lähtien ikävöineet tunnetta istua ja löhöillä sohvalla, josta todella tykkää (eikä millään aasialaisella kovalla puutuolilla), panostimme ja ostimme nahkasohvan. Ja siihen sisustus tyssäsikin... Ehkä siksi että matkustimme ensimmäisenä vuonna paljon, mutta myös siksi, että en enää tiennyt mitä sisustusta yrittäisin rakentaa taas tähän uuteen asuntoon - ja ostanko taas jotakin, josta en sittenkään lainkaan tykkää parin kuukauden kuluttua. Tai mikä ei missään nimessä toimi seuraavassa asunnossa.


Tässä on siis ollut yrityksiä ja erehdyksiä. Ja harmittaa, että täällä ei ole samanlaista kirpputoriverkostoa kuin lännessä. Tänä syksynä huomaan kuitenkin onneksi pienen toiveikkuuden nostavan päätään: on syntynyt uusi mielikuva siitä, mistä tykkään ja mistä en, mikä voi sopia tähän asuntoon ja mihin meillä riittää varat. Kun nyt olemme kerran asuneet tässä jo kaksi vuotta, nin kaipa sitä voi luottaa, että asumme tässä jatkossakin.... Joten mielenkiinnolla odotan, mitä tästä vielä kehkeytyy. Ennenkaikkea kaikessa tässä olen huomannut, että tyylini on muuttunut paljon siitä, mitä se oli joskus Suomessa... mutta että en ole kovin thailainen sisustaja ja tykkään kaupungin kerrostalotunnelmasta. Arkielämäni ei näytä siis ranta-bungalolta eikä Aasialaiselta sisustus- tai arkkitehtikirjalta. Kaiken lisäksi olen hullaantunut talon pyöreään muotoon, avariin ja korkeisiin huoneisiin ja LOFT-maiseen tunnelmaan.