Jokapäiväinen oikeutemme.

Kuva löytyy täältä.

Blogin hiljaiselo liittyy osaltaan siihen, että olen pääsiäisen jälkeen matkustellut. Aiemmin olen jo todennut, että elokoginen jalanjälkeni ei ainakaan pienene matkustusvalinnoillani, koska lentomatkat kuuluvat elämääni välttämättömänä osana ja ne ovat killereitä... Nyt ajattelin kuitenkin, että kyllä minullekin jotain ekologisuuspisteitä tulisi suoda, koska yritän toteuttaa ekotekoja aina mahdollisuuksien mukaan:

no. 014 - Skytrain. Matkaan aina kun mahdollista arkimatkani Bangkokissa joko metrolla tai skytainilla. Taatusti julkinen kulkuneuvo on ekologisin vaihtoehto.

no. 015 - Juna. Viime viikolla tsemppasin ja taitoin yli 1000 km työmatkan yöjunalla auton ja lentämisen sijaan.  Junailu täällä ei ole ihan sama juttu kuin Suomessa tasoltaan, joten pisteitä saa herua ;)

no. 016 - kimppa-autoilu. Meidän työauto ei ole ihan elokogisimmasta päästä. Sille ei nyt vaan mahda mitään. Mutta kun viikonloppuna matkasimme yli 1000 km itään, niin autossamme matkusti yhteensä kuusi henkilöä. Se oli ekologista.  

Hyvä siis antaa tunnustusta välillä itselleen. Varsinkin, kun luin taas vaihteeksi kirjan, joka haastaa arkeni. Ei vain ekologisuudessa vaan holistisemmin: suhteessa koko luomakuntaan, niin ihmisiin kuin luontoonkin. Luin siis Julie Clawsonin kirjoittaman kirjan Everyday Justice. The Global Impact of Our Daily Choices.

Itse kirjailijaan voi tutustua vaikka lukemalla hänen blogiaan, joka löytyy täältä. Myöhemmin tulen myös bloggaamaan kirjan ajatuksista lisää, sillä se haastoi monella tapaa ja antoi paljon sellaista tietoa, jota ei etukäteen tiennyt. 

En ole tutustunut kirjailijaan ja hänen blogi-mietteisiinsä vielä sen paremmin, mutta kirjan perusteella arvostan häntä muunmuassa siksi, että hän aloittaa kirjansa kappaleella Don't Panic - ja vakuuttaa, että globaalin todellisuuden ei tarvitse antaa musertaa alleen, vaan pienikin teko on tarpeeksi. Hän ei ole siis fanaatikko. Hän tuo myös miellyttävän pehmeästi ja tasapainoisesti oman kristillisen näkemyksensä siitä, kuinka lähimmisenrakkaus kattaa globaalissa maailmantalousessa myös ostopäätöksemme ja Jumala on kutsunut meitä olemaan vastuullisia maapallon huolehtijoita sukupolvesta toiseen... ja samalla, kuinka hän voi tehdä eettisiä päätöksiä omiin ruokatottumuksiinsa ja ostopäätöksiinsä nähden, mutta hän ei ikinä loukkaisi toista olemalla ottamatta vastaan ruokaa tai lahjaa, eikä edes alkaisi kyselemään tai kyseenalaistamaan toisen ihmisen eettistä toimintaa. Samanlaista avoimuutta ja toisen ihmisen kunnioittamista jää usein kaipaamaan.

Näissä mietteissä aloitin siis toukokuun. Katsotaan, miten tämä tästä etenee...