Integrity.

John Maxwellia lainaten: 

"Integrity is not what we do as much as who we are.

Image is what people think we are.

Integrity is what we really are." 

Ja vielä:

"Integrity means living it myself before leading others."

Integrity on pohdituttanut minua jo kuukausia. Vaikka kuinka haluaisin, se ei ole vielä jättänyt minua rauhaan. Ja se tuntuu olevan melko vaikea käsite. Ettei tarvitsisi käyttää koko ajan englannikielistä termiä, tartuin sanakirjaan, mutta ei sieltäkään tullut yhtä-ja-kaikenkattavaa-termiä vaan lista määritelmiä:

1. rehellisyys, lahjomattomuus

2. jakamattomuus

3. korkea moraali

4. suoraselkäisyys

5. yhtenäisyys (as a nation)

6. koskemattomuus, loukkaamattomuus (territorial)

Koska sana on ollut johtajuuspiireissä paljon peräänkuulutettu muotisana jo jonkin aikaa, olisin todellakin voinut odottaa yhtä selkeää suomenkielistä termiä, mutta ehkä se oli liikaa odotettu? Jotain nämä edellämainitut kuvaukset kertovat kuitenkin rehellisyydestä ja läpinäkyvyydestä. 

Voisin kirjoittaa paljonkin siitä, kuinka yllättynyt siitä, että niin vähän kohtaan todellista aitoutta ja yhtenäisyyttä... Mutta se ei ole tämän kirjoituksen pointti - tarkoitukseni ei ole vikoilla toisia. Enemmänkin haluaisin asettaa integrityn tavoitteeksi omassa elämässäni: Vaatii uskallusta olla aito. Vahva uskaltaa näyttää olevansa myös haavoittuva. Kysyvä paljastaa, ettei vielä tiedäkään kaikkea. Keskustelu ja avun pyytäminen kertovat, ettei oma voima ja ymmärrys riitä kaikkeen. 

On eri asia rakentaa imagoa kuin nauttia elämästä, haaveilla ja ihastella... ja samalla myöntää, että vaikka tavoitteleekin tähtiä, ei vielä asusta siellä.