Tämä kirja oli ensin näytelmä.
Olen tyytyväinen siihen, että luin sen romaanina.
En tiedä, mutta jotenkin huomaan vaan kaipaavani teatterikokemuksista iloisia, pehmeitä ja rauhallisia tuntemuksia.
(Taidan olla poikkeus, koska harvoin ne ovat sitä.)
(Taidan olla poikkeus, koska harvoin ne ovat sitä.)
Tämä kirja ei ollut sitä.
Kirjassa oli koko tunteiden kaarti, yhden suvun naisten tarina ja Viron lähihistoria. Pelko, petos, naiseen kohdistuva väkivalta, ihmiskauppa, viattomuuden menetys ja halu saada se takaisin. Oksanen osaa kertoa loistavasti ja tarina imaisi sisäänsä. Pysäytti.
Kirja ei siis ollut leppoisa kokemus missään määrin, mutta en yhtään ihmettele, että se voitti kaikki ne palkintonsa (kuten Finlandia-palkinnon) ja sitä on käännetty useille eri kielille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti