Lukukokemus: The Red Tent.

Aloitin kirjan lukemalla kaikki takakannen ja etusivujen ylistykset... kenelle kirja oli tuonut uuden käsityksen omasta naiseudestaan ja sukupolvien naisten ketjusta, kenelle se oli avannut Vanhan Testamentin maailman tai muinaisen Lähi-Idän kulttuurin ja elämän uskomattomalla tavalla, ja kenelle se oli vielä tehnyt ties mitä ihmeellistä.

Se taisi olla virhe. 

Odotukseni nimittäin nousivat kattoon. Avasin kirjan ja odotin muutamaa tiivistä päivää, jolloin lukisin yöt ja päivät malttamatta laskea kirjaa käsistäni. Ja sitten yhtäkkiä huomasinkin lukevani kirjaa hämmentyneenä ja miettiväni, puhuisiko menneisyyden Lähi-Idän Dinah todellakin kertoja äänellä  vai onko kertojan äänessä sittenkin vahva vivahdus nykypäivän individualistista amerikkalaista naista?

Enkä päässyt siitä ajatuksesta ikinä eroon, vaikka huono omatunto kalvoikin kriittisten kysymysten tähden. 

 Kirja saa siis nimensä siitä teltasta, johon Jaakobin heimon naisten (juutalaisten) piti vetäytyä kuukautisten ja synnyttämisen aikana. Siellä naiset jakoivat keskenään elämänsä ja asiansa. Kertoja ja päähenkilö on Dinah, joka oli Jaakobin ainut tytär 12 pojan keskuudessa. Sama Dinah, joka Raamatussa mainitaan todella lyhyesti ja lähinnä 'raiskauksen' yhteydessä. Kirjassa tarinaa on laajennettu ja siellä seikkaillaan Egyptissä asti. Nostan siis hattua kirjailijan historiantutkimukselle ja sille tarinankertomustaidolle, jolla hän onnistuu luomaan lukijalle mielikuvia menneistä maailmoista. Opin uutta ja sain pohdittavaa. Maailmani ei silti muuttunut.

Mitäs sinä: Mitä olet lukenut viime aikoina? Onko mikään sävähdyttänyt tai haastanut?