Muumin ei välttämättä tarvitse olla söpö.
Yksi joululahjoistani oli Tove Janssonin grafikoin kuvitettu Muumi-kalenteri. Yllä olevassa kuvassa maaliskuun teema, alunpitäen kirjasta 'Kuka lohduttaisi Nyytiä'. Minulle Nyytistä nousee mielikuva ala-asteen käsityötunneista, joilla kuunneltiin kasettisoittimella kuunnelmia. Tarina Nyytistä oli luettu dramaattisesti ja sen herättämät tunteet olivat kaikkea muuta kuin mitä ne myöhemmin tulleet japanilaiset muumianimaatiot herättivät pehmeydellään.
Mitä enemmän katselen Toven kuvituksia, tulee mieleeni Japani. Samantapainen karu, yksinkertainen tyyli, mikä kuitenkin saattaa yllättää katselijan vauhdikkuudellaan ja ilollaan.
Muumit eivät oikeastaan ole söpöjä ja niissä käsitellään myös vaikeita ihmiselämään liittyviä asioita, kuten alkoholia, kuolemaa, riittämättömyyttä ja yksinäisyyttä.
Mietin tässä, että pitäisikö tilata Suomesta Muumi-kuunnelma automatkoille?
Tänään: Malja elämälle!
Muumit eivät oikeastaan ole söpöjä ja niissä käsitellään myös vaikeita ihmiselämään liittyviä asioita, kuten alkoholia, kuolemaa, riittämättömyyttä ja yksinäisyyttä.
Mietin tässä, että pitäisikö tilata Suomesta Muumi-kuunnelma automatkoille?
Tänään: Malja elämälle!
Muumit lie parhaimmillaan itse luettuna, silloin kun yksikään ääninäyttelijä ei ole antamassa millekään kuvatukselle ihan vääränlaista ääntä.. Ne on oikeastaan aika kaukana lastenkirjoista! Ja varsinkin söpöydestä.. Hyviä.
VastaaPoistaNiin toi on kyllä totta että äänikirja voi antaa liiankin väritettyä tulkintaa... välillä vaan ajattelee, että pitäisikö sittenkin lepuuttaa silmiään ;) Katsotaan, mihin päädyn kesällä.
VastaaPoista