lauantai 29. tammikuuta 2011

Pieniä juttuja ja isoja juttuja.

Koska Ria herätti keskustelun taannoisesta ekologisuus-bloggauksestani siitä, mikä on oleellista ja mikä ei, niin vaikka vastasin sinnekin, niin ajattelin vielä selventää itseäni hieman tähänkin: Mulle on olemassa pieniä ja suuria ekologisuustekoja. Tähänastisilla kommeinteillani en ole pienimmässäkään mittakaavassa ottanut kantaa siihen, mikä on suuri ja mikä on pieni ekologisuusteko. Sillä, että annoin otsikon "101 ecological" halusin itseasiassa määritellä, että pienistä puroista syntyy suuri virta. Ja haluan ajatella enemmän pieniä, kiireisessä arjessani hallittavissa olevia asioita kuin että jämähtäisin heti "suuriin virtoihin", jotka ovat minulle joko (a) todella haastavia toteuttaa tai (b) eivät kuulu lainkaan vaikutuspiiriini.

Kaksi esimerkkiä jälkimmäisistä:
1- Kaikki länsimaalaiset luullakseni tietävät, että lentäminen luokitellaan todella epä-ekologiseksi. Minun elämäni käytäntö on se, että asun perheeni kanssa kolmella mantereella ja työnantajanikin on eri mantereella. Näin ollen lennän pitkiä matkoja joka vuosi. Piste. Se on asia elämässäni mistä en luovu. Miinuspisteitä ekologiseen jalanjälkeeni siis ja reippaasti.
2- Roskien lajittelu. Se on asia, johon täällä ollaan vasta hieman heräämässä. Kuvaavaa on se, että olin lapsi silloin kun Suomessa valistettiin turhista muovipussesita kaupassa... täällä vasta kansainvälisimmissä supermarketeissa suurissa kaupungeissa on aloitettu kampanjoita kangaskassien käytön puolesta. Ja jos menen kauppaan hetken mielijohteesta eikä minulla ole kangaskassia, saan ilmaiseksi helposti viisikin muovipussia, johon kauppatavarani pakataan valmiiksi (ei mitenkään 'pussi täyteen'- periaatteen mukaisesti). Minulle ei siis koidu mitään sanktiota (=lisämaksu) siitä, etten muistanut omaa kassia. 
Roskista voin nykyisin lajitella: sanomalehdet, lasi- ja muovipullot sekä kierrätystavarat (vaatteet, tavarat, yms.) paitsi ettei taloyhtiöni niillekään anna erillisiä laatikoita, vaan lähinnä ajattelen, että jossakin välivaiheessa roskienkäsittelijöiden elämä helpottuu, kun olen erotellut ne roskat, joita voidaan jälleenmyydä. Kun menen käymään Suomessa, en edes osaa lajitella kaikkea niin hienosti mitä siellä nykyisin lajitellaan, koska en ole siihen tottunut. Paitsi että siinäkin on kaupungeittain eroja: Tampere lajittelee bion, Turku polttaa sekajätteen ja bion yhdessä.  

Minulle oleellisinta on se, millaiseksi kokonaisuus lopulta muodostuu. Ihmisen ekologinen jalanjälki ei koostu vain kulutustuotteiden hävityksestä vaan se koostuu myös niistä kokonaisista elinkaarista, joita ostetulla tuotteella on. Siksi voi olla olleelista, että pidensin laukkuni ikää enkä vielä ostanut uutta... samoin voi olla merkitystä, missä ostokseni on valmistettu ja tarvitsenko sitä edes oikeasti. Tuotteiden elinkaarien lisäksi uskon myös lähimmäisenrakkauden periaatteeseen ja sen tulisi sitoa minua myös moraalisesti ostopäätöksieni suhteen, koska minä kuulun maailman hyväosaisiin. Mutta haukkaan pienen, pureskeltavan palan kerrallaan.   

Ehkä tämä selvensi kantaani? Tulevaisuudessa bloggaan lisää realistisia ekologisia arkisia valintojani. Mutta olette sydämellisesti vapaita ottamaan kantaa sekä puolesta että vastaan ;)

6 kommenttia:

  1. Hyvä ruttu! Juuri noin! Ja pienet teot, jos kaikki niitä tekis, saisivat suuret erot. hali <3

    VastaaPoista
  2. Mielestäni meillä pitäisikin olla tientynlainen ekologinen asenne ylipäätään elämään eli aina kun teemme erilaisia valintoja, emme tekisi niitä suin päin vaan tietoisesti. Helpointa on mielestäni aloittaa ekologinen elämäntapa kierrättämällä (Suomessa), mutta olen samaa mieltä siitä, että ylipäätään kokonaisuus ratkaisee. Liian helposti ihmiset mieltävät kuitenkin ekologisuuden vain luontoon ja ympäristöön liittyväksi kierrötystouhuksi ja unohtavat sen, kuinka se kaikki vaikuttaa ihmisen elämään ja hyvinvointiin tällä maapallolla. Ekologisuus on asenne!

    VastaaPoista
  3. Niin, lajittelu ja kierrätys on tietyllä tavalla helpoimmat, mutta samanaikaisesti ne on tavaran/tuotteen elinkaaren loppusilaus. Tosin se meille näkyvä. Oon samaa mieltä siitä, että ekologisuus on asenne, se on sitä, että päätän katsoa elämää laajemmin...

    VastaaPoista
  4. No moi taas ;)
    Mä oon miettinyt. Ja pohtinut ja lukennut meidän keskustelua. Ekoloogisuus on ehdottomasti elämäntapa/asenne, joka pitää sisällään kaikki PIENET ja isommatkin teot. Ja totta puhut Ruut, että juuri niistä pienistä eleistä syntyy suurempi kokonaisuus. Amen ja piste siihen.
    Mutta ehkä jäinkin siinä "101 ecological"-bloggauksessa kaipaamaan näitä isompiakin juttuja, enkä todellekaan tarkoita VAIN roskien kierrätystä sillä (se oli vaan yks esimerkki), vaan ehkä enemmän sitä, että jos teemme VAIN näitä pieniä tekoja ja jätämme isommat (jokapäiväiset) asiat huomioimatta, niin silloin mielestämme huiputamme itseämme (ainakin jossain määrin). Tiedätkö mitä tarkotan? Ekoloogisuus on nykyään jotenkin IN ja usein musta tuntuu, että siitä poimitaan just ne osat, mitkä sopii omaan elämäntapaan ja jätetään sitten taas pois niitä, jotka eivät olekkaan niin käytännöllisiä meille...en siis tarkota ollenkaan sua, vaan ylipäätään länsimaista yhteiskuntaa...
    Musta on parempi tehdä kuitenkin pieniä tekoja, ku olla miettimättä asiaa ollenkaan ja mä tiedän sut Ruut, es SÄ todellakin TEET ja ELÄT näitä ja ihailen sua siitä!
    Jatkan pohdintojani ja laitan myöhemmin taas lisää... ;)
    Ria

    Ps.Kun joskus tuutte Itävaltaan vien sut kaikkien mun super vihreiden kavereitten luo kylään, jossa normi-pesupulverikin on syntiä, shamppoon sijasta käytetään punamultaa, yrttejä käytetään antibiootin sijaan ja suolankin pitää olla ayeverdista :) Ehkä salaisuus piileekin siinä, että löytää sellasen hyvän, kultaisen keskitien..... ;)

    VastaaPoista
  5. Hahaha, kiitos rohkaisusta Ria. Sä oot ihana ja aito!!!
    Musta tuntuu että mä ole oikeasti kaukana TOSI-VIHREÄSTÄ. Ihan nolottaa. Enemmänkin päätin alkaa pohtiin asiaa tänä vuonna, vaikka täm arki ei olekaan mitään ideaalia ja mulla ei ole mitään tavoitetta alkaa pyörittään vihreyttä elämäni keskipisteenä... on mulla muutakin mietittävää. Mutta se ei ole tekosyy sille, etteikö minunkin vastuuni olisi "viljellä ja varjella luomakuntaa".
    Sekavassa järjestyksessä lähestyn tätä kysymystä, koska ei nyt liikene aikaa olla liian systemaattinen.... Mutta yritän olla rehellinen itselleni, etten luule itsestäni parempaa kuin mitä olen. Ja yritän löytää mahdollisuuksia.
    Etsin ehkä sitä keskitietä....

    VastaaPoista
  6. Hienoo keskustelua! Elinkaari juttu on hyvä ja samoin Rian pointit omaan elämään sopivista valinnoista sekä sen tyylin vaaroista... I like!

    VastaaPoista