Mikäs sen ihanampaa, kuin viettää loppiaista leppoisasti, muistella joulun aikaan tapaamiaan ihmisiä (joita voisi kutsua kylään tänäänkin jos vaan ei olisi kipeänä), lukea uudelleen joulukortit, ihailla vielä kerran joulukoristeita ennen niiden kokoamista ja pakkaamista ensi vuotta odottamaan ja tehdä vielä kerran jouluruokia, joita tekee mieli. Meille se tarkoitti tällä kertaa imellettyä perunalaatikkoa kanan ja karpalohillon kera.
Olen myös pohdiskellut itämaan tietäjiä ja heidän seikkailuansa tähden ja vanhojen kirjoitusten perusteella kumartamaan vastasyntynyttä Messiasta, maailman Vapahtajaa. He halusivat antaa lahjansa uudelle Kuninkaalle vaaroista ja haasteista huolimatta. Arvokkaat lahjat. Haluaisin olla enemmän heidän kaltaisensa... valmiina uskomaan ja luottamaan niin paljon, että lähden liikkeelle. Ja valmiina antamaan oman lahjani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti