Meillä oli eilen tinahääpäivä. Kymmenen vuotta on vierähtänyt nopeasti, ollut täynnä kaikenlaista, ja tässä sitä nyt ollaan - uuden vuosikymmenen alussa liiton suhteen. Kaikki ei ole mennyt elämässä niinkuin luulimme niiden menevän, ja mukaan mahtuu niin positiivisia kuin negatiivisiakin yllätyksiä. Niin tulee olemaan varmaan tulevaisuudessakin. Yksi suurin kantavin tekijä avioliiton suhteen on varmasti ollut se, että olemme molemmat päättäneet sitoutua tähän liittoon... ei ole yksilöä ennen 'meitä' silloin kun suunnitellaan ja ratkaistaan elämiseen liittyviä kysymyksiä. Emme kilpaile toistemme kanssa vaan olemme samassa joukkueessa. Ja koska elämä vie eteenpäin ja me muutumme ja kasvamme yksilöinä ja persoonina, on tärkeää löytää yhteistä aikaa, keskustella paljon, säilyttää toisen persoonan kunnioitus ja rohkaista toista eteenpäin oman sisäisen kutsunsa suhteen. Muuten sitä helposti voi alkaa vähitellen kasvamaan erilleen.
Jos vaan lyhyesti tiivistäisin tunteeni ja ajatukseni, niin olen onnellinen. Ja avioliittoa jos mitä kannattaa tänä päivänä juhlia!
Kuten jo kerroinkin, päätin kokata juhla-aterian illan kunniaksi. Koska mieheni Henry rakastaa italialaista ruokaa, suunnittelin menun sen mukaiseksi:
*
Parsa-parmankinkku-gratiini
*
Aurinkokuivattu tomaatti - vuohenjuusto - rucola - risotto
*
Pannacotta karhunvadelmien kera
*
Menu oli täysin uusi (by Aldo Zilli). Jotakin jouduin myös soveltamaan... en esimerkiksi löytänyt kaupasta rukolaa, sitten pannacottaa varten jouduin käyttämään liivatejauheen sijasta liivatelehtiä ja taisi parsatkin olla tavallista mini-kokoisempia. Saati sitten, että olisin ennen kokeillut meidän uunin grillivastuksella paistamista. Eli kyseessä oli samalla varsinainen testikeittiö. Mutta kaikki onnistui hyvin. Ja mieleni oli tyytyväinen kokatessa, oli ilo valmistaa herkkuja.
Kirjoitan tuohon alle myös sen parsa-parmankinkku-gratiinin reseptin, jos vaikka joku teistä haluaa testata maistuvaa italialaistyylistä alkuruokaa (ps. se on aika suolainen ja voimakasmakuinen, koska se sisältää sekä parmankinkkua että parmesaania). Maku oli loistava ja resepti oli kaikin tavoin nopea ja helppotekoinen!
Parsa-parmankinkku-gratiini
(resepti neljälle)
16 suurta parsaa
8 siivua parmankinkkua
25 g pehmeää voita
25 g parmesaanijuustoa, tuoreesti raastettuna
5 rkl oliiviöljyä
3 rkl balsamico viinietikkaa
75 g (1,5 l) rucola-salaattia
tuoreesti jauhettua mustapippuria
1- Valmista parsat: Kuori tyvestä noin 2,5cm kovaa kuorta pois.
2- Keitä parsat: Laita suureen paistinpannuun vettä ja kuumenna vesi niin, että se kiehuu tasaisesti. Lisää sitten parsat veteen (Huom! Parsat siis keitetään makuuasennossa.) ja keitä 4 minuuttia, kunnes ne ovat kirkkaan vihreitä ja juuri pehmeitä. Kuivata ja anna jäähtyä hetken lautasella.
3- 'Paketoi' parsat parmankinkulla niin, että otat aina kaksi parsaa ja alat kierittämään niiden ympärille parmankinkkusiivua tyvestä alkaen. Kun olet 'paketoinut' parsat, asettele ne tinapaperilla päällystetylle uunivuualle.
4- Sekoita yhteen pehmeä voi ja raastettu parmesaanijuusto. Jauha seokseen hieman mustapippuria.
5- Tipauttele teelusikalla voi-juustoseosta parsojen päälle (sinne tänne).
6- Paista kuumassa grillissä 4 minuuttia, tai kunnes juusto kuplii.
7- Asettele jokaisen ruokailijan lautaselle (4) rucola-salaattia. Sekoita oliiviöljy ja balsamico salaatinkastikkeeksi ja ripottele siitä noin puolet salaattipedille. Asettele sitten jokaiselle salaattipedille kaksi parsanyyttiä ja pirskottele vielä päälle salaatinkastiketta.
Onnea kymmenestä vuodesta! aika hurjaa.. Onko teidän häistä todella niin monta vuotta?! :D Muistatko sen bussimatkan jollain leirillä kun ekan kerran paljastu et sulla on joku...? Laskin et tästä on sit pakko olla yli kymmenen vuotta! Mä edelleen pidän itteeni niin nuorena, ettei mulla voi olla nuoruusmuistoja kymmenen vuoden taakse. Ööö :D
VastaaPoistaOnnellista vuotta 2011!
Haha. Kuule, jos vaan näkisit oppilaittesi pään sisälle mitä he ajattelevat sun iästäs...
VastaaPoistaSiitä bussimatkasta on YLI 10 vuotta.
Ja se on pelottavaa. Nuoren nuoruusmuistot. Ehkä tästä alkaa aika, jolloin ei enää sanota tarkkoja vuosia, vaan pikemminkin: "niinkuin silloin kun..."