Lukukokemus: Täällä pohjantähden alla 1-3.

Alussa olivat suo, kuokka - ja Jussi. 

Vaikka en mitään muuta olisikaan osannut sanoa Linnan 'Täällä pohjantähden alla -trilogiasta', niin tämän lauseen olisin osannut toistaa vaikka unissani. Minulla on siis menossa lukutavoitteisiini liittyvä Linna-projekti. Akselin ja Elinan tarinan olen varmasti nähnyt nuorempana elokuvana, mutta itse kirjoja en ollut koskaan lukenut. Huvittavaa oli huomata, että tunnistin kirjasta myös lapsena kuulemiani sanontoja, kuten: "Nimeni on Pentti Rautajärvi ja tapani tulette tuntemaan."

Muuten täytyy sanoa, että lukukokemus herätti ristiriitaisia tunteita. Väinö Linnaa on kehuttu realistisesta 1880-1950 lukujen suomalaisen historian kuvaamisesta. Kyseinen ajanjakso onkin sisältänyt kaikenlaista: kieliriidat, nationalismia, sosialismia, I Maailmansodan, Suomen itsenäistymisen, Suomen sisällissodan, Lapuan liikkeen ja II Maailmansodan.  Mielettömiä yhteiskunnallisia muutoksia tavallisen ihmisen elämän mittakaavaan suhteutettuna! Ja kun tajuaa, että myös oma mummo kuuluu osaltaan niihin tavallisiin ihmisiin, sitä pysähtyy miettimään... 

Toisinaan piti pysähtyä ja tutkiskella lisää niitä historiallisia faktoja, jotka olivat päässeet unohtumaan, tai joihin ei ollut koskaan oikein perehtynytkään. Tutuksi tulivat mm. Lapuan liike, Mäntsälän kapina, Suur-Suomi, heimosodat ja torpparien maanlunastusoikeudet. Eniten pysähdytti vihan tunne, joka sai siemenen jostakin ja paisui hallitsemattomasti milloin kenenkin osapuolen hyväksi näkemillään oikeutuksilla. Viha on voimakas tunne, joka tekee sokeaksi ja vangitsee kaiken mun elämässä ulkopuolelleen. 

Oli hyvä lukea kirja juuristaan, vaikka nyky-yhteiskunta ja minun elämänpiirini ovatkin todella kaukana Linnan kuvaamasta Suomesta. Mutta jotakin siitä Suomesta elää ja vaikuttaa vieläkin. Tarina elävöitti maiseman, jonka aikana syntyi niin monta asiaa ja lyötiin perustuspilareita tämänkin päivän rakenteille. Ehkä näen jälleen jotakin selkeämmin.