Ääni on palautunut. Siihen ne positiiviset uutiset sitten melkein jäävätkin... sillä eilen myös Henry tuli kipeeksi. Meillä on siis kaksi puolikuntoista aikuista köllimässä sohvalla. No, huonomminkin voisi olla. Tältä erää vaan alkaa henkilökohtaisesti tuntumaan siltä, että ulos olisi kiva päästä. Aivan kuin en olisi nähnyt ihmisiä ikiaikoihin, vaikka sehän oli juuri keskiviikkona! (Minussa taitaa sittenkin piillä sosiaalihiiri.) Paitsi että sekin aika tulee: huomenna lähdemme työreissuun, joten parempi vaan ottaa tämä päivä suosiolla levon kannalta kun vielä voi.
Aina kotipäivinä mieli täyttyy kaikenlaisista prokkiksista, joita olisi kiva väsäillä. Harmi vaan ettei voimat yllä ajatusten tasolle... Nostin kuitenkin ompelukoneen jälleen esiin. Tosin päätin olla kerrankin fiksu ja keskittää ensin voimani loppuunsaattamaan keskeneräiset työt. Niitä ovat:
1- Sohvatyynyyn sinisen päällisen ompeleminen.
(Punainen katosi joulukoristeiden myötä meidän kodistamme. Olohuone tuntuu tällä hetkellä todella riisutulta.)
2- Pöytäliinan päärmeiden ompelu.
3- Kevät-torkkupeiton virkkaaminen loppuun. Työ jäi kesken ja syksyllä ei enää tehnyt mieli miettiä kevättä. Nyt mieli taas suuntaa kevääseen, joten oli kiva ottaa virkkuukoukku ja langat esiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti